Kokeiluja

ViekasWiki

KOKEILUJA JA KEHITYSPOHDINTAA

Kultsit, vanhat rouvat ja kummit

Kummit olivat alusta asti mukana. He olivat niitä vanhempia, jotka tulivat ikäänkuin sivusta katsomaan, että teltassa on lämmintä, kaikki ovat mukana jne. Alussa oli aika paljon aikuisia ja useimmat eivät itse asiassa osanneet tekniikkaa paljonkaan eikä se heille kuulunutkaan. Sittemmin aikuisia oli vähemmän, ja kummikäsite jäi.

Kultsit olivat aluksi varhaisohjaajia, jotka jo monelta leiriltä opitun tiedon ja taidon sanelemana osasivat siirtää oppimaansa leiriläisille. Muistin mukaan Hangossa (1989) oli ensimmäistä kertaa 2 leiriä ja osa ensimmäisen leirin osallistujista halusi jäädä myös toiselle leirille. Silloin keksittiin varhaisohjaaja-käsite. Jollakin seuraavalla leirillä mukana ollut aikuinen (kummi) koki, että varhaisohjaaja on ihan ihme - osaa, tekee ja on väsymätön. "Oi, nämähän ovat oikeita kultsipuppeleita", totesi Maija tähän, ja siitä syntyi käsite kultsipuppeli - kultsi.

Sitten kun oli pidetty niin monta leiriä, että kultseja oli riittävästi, jäivät kummit pois, kun heitä ei ollut mukana riittävästi. Tämän jälkeen aikuiset olivatkin sitten resursseja, yhteen pisteeseen sidottuna (esim. ruokaresurssi), tai pitkään mukana olleena jokapaikan auttajana eli "vanhana rouvana" (joka siis voi olla myös mies ;) ).

Kultsikoulutus

Kultsikoulutus työryhmä tarvittiin leirin jatkuvuuden tukipilariksi, jotta näkymätön jo olemassa oleva tieto ja taito säilyisi tuleville kultsi- ja järjestäjäsukupolville. Ja jotta jo monesti leirillä olleet saavat vahvistusta ja tukea kultsi tietoihin ja taitoihin.

Näkymättömät työt, pisteet, lecut ja pinssit

Lecu on leiriraha (leiri-ecu), joka on "näkymättömien töiden" näkyvä osa. Leiriraha on syntynyt yhteisenä innovaationa, toteaa Marja-Liisa Viherä (1999) väitöskirjassaan "Ihminen tietoyhteiskunnassa". Leiriraha syntyi kokeilusta, jonka onnistuessa se jäi leirille.

Eräs lecuihin liittyvä kokeilu, joka ei enää ole aktiivisessa käytössä kesäleireillä on leculotto. Leculottoon sai osallistua maksulla 1 lecu/lottorivi, ja oikea rivi arvottiin joka ilta suorassa lähetyksessä videoryhmän avustuksella. Voittaja sai kaikki sen päivän aikana lottopottiin laitetut lecut. Viikon loppupuolella leirillä oli leculoton ansiosta useita lottomiljonäärejä, joilla oli jopa vaikeuksia päästä eroon rahoistaan. Leculotto oli kuitenkin tietyn porukan hauska keksintö, joka sitten muutaman vuoden jälkeen lässähti mielenkiinnon puutteesta. Tietysti sitä voi kokeilla taas joskus!

MUUTA

Disco Usealla leirillä on viimeisenä iltana järjestetty disco. Discon järjestämisen traditioihin liittyy saunominen ennen discoa, discoon ei tulla kengät jalassa (jumppasalien ohjeiden mukaisesti - vähentää siivoustarvetta), DJ tarvitaan ja erillinen järjestäjätyöryhmä, valot ja discopallo kannatta miettiä etukäteen. Ennen discon järjestämistä kannattaa kuitenkin kysellä leiriläisiltä ja varmistaa, että discoilijoita on riittävästi ja että discon järjestäjä ryhmä löytyy, myös siivoamaan jäljet.

Leiripaidat - Leireillä on kokeiltu painaa yhteisellä printillä paitoja ja muuta mukavaa, joista jää mukava muisto pitkäksi aikaa. Ennen leiriä tai leirillä voi tehdä mm. leiripaitoja, essuja, kasseja, pipoja myös lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Leirille voit kehottaa ottamaan oman painokelpoisen vaatteen, johon sitten voi kuvan painaa.

ONGELMIA JA POHDINTOJA

Liian isot leirit (esim. Partaharjulla 160 leiriläistä) voivat olla raskaita, koska kaikkia muita leiriläisiä ei mitenkään voi oppia tuntemaan leirin aikana. Isojen leirien koordinointi on myös hankalampaa.