Toimintaperiaatteita
ViekasWiki
Viestintäleirien tavoitteena on moni muukin asia kuin viestimien käytön oppiminen. Tässä kerromme lyhyesti näistä periaatteista. Tärkein ajatus on ehkä se, että avataan leiriläisten silmät sille, että kaiken median takana ja koko yhteiskunnassa taustalla on tekijöitä. Esim. uutiset eivät välttämättä ole suoranaisesti totta, vaan tekijöidensä tulkintaa. Meidän ei tarvitse jäädä vain vastaanottajiksi – voimme itse ja yhdessä tuottaa kaikenlaista hauskaa ja viestiä ajatuksiamme toisille.
Tekemällä oppii
Tekemällä oppii on yksi leirin perusperiaatteista, joka perustuu ajatukseen toiminnan ja itse kokemisen kautta oppimiseen ja kehittymiseen. Viestintäleirillä ei tarvitse osata mitään etukäteen, vaan toimipisteissä kiertäen ja kokeillen leiriläinen oppii kaikkein eniten. Lisätietoa tekemällä oppimisen filosofiasta saa kirjasta Kertomus viestintäleiristä (Luokola 1989).
Itseilmaisu
Kirjassaan Ihmisen probleemi Erik Ahlman esitti jo puoli vuosisataa sitten ajatuksen, että ihmisen idea on itsensä ilmaiseminen. Viestintäleirillä tuetaan samaa näkemystä ja annetaan kaikille tilaa ilmaista itseään. Tavoitteemme, että jokainen leiriläinen muuttuisi objektista subjektiksi (eli vastaanottajasta tekijäksi) toteutuu leirin toiminnoissa: lehden teossa, tv-(video-ohjelmien) teossa, radio-ohjelmien teossa, ruoan valmistamisessa, viestinnässä, yhdessäolossa.
Yhdessä tekeminen ja toisilta oppiminen
Leirillä itseilmaisu on tärkeää, mutta asioita tehdään myös yhdessä - asetetaan tavoitteita, suunnitellaan esim. seuraavan päivän ohjelmat tai ruoat, huomioidaan toisten mielipiteet ja ajatukset, sekä pyritään irti hierarkioista. Jokainen osaa jotain mitä toinen ei osaa, joten voimme opettaa toisillemme ja oppia toisiltamme.
Vastuun ottaminen näkyvästi ja näkymättömästi
Lapsi itsenäistyy ottaessaan vastuuta leirillä, mutta hänestä pidetään kuitenkin huolta. Aikuisilla on vastuu, vaikka nuoret ja lapset osaavatkin tehdä paljon itse.
Ryhmien kokoonpano ja eri sukupolvien tärkeys
Yhdessä tekemisen ohella on ryhmien toiminnassa huomattu, miten tärkeätä on, että ryhmissä on eri-ikäisiä - lapsia, nuoria ja aikuisia. Saattaa ehkä ensin tuntua siltä, että tekeminen ja tutustuminen helpottuu, jos kaikki ovat samanikäisiä, mutta loppujen lopuksi monipuolinen ryhmä opettaa kaikkia eniten. Esim. lehteä tai ruokaa tehtäessä on hankalaa jos ryhmä koostuu vain alle kouluikäisistä. Ryhmien toimimisen kannalta on tärkeää, että leiriläiset voivat vaikuttaa ryhmien kokoonpanoon. Jos joku leiriläisistä haluaa parhaan kaverinsa kanssa samaan tai pikkuveljen kanssa eri ryhmään, voidaan muokata ryhmiä, kuitenkin niin, että ne pysyvät suunnilleen samankokoisina. Alustavat ryhmäjaot kannattaa tehdä ennen leirin alkamista ja ryhmämuutokset tarvittaessa lennossa aloituskokouksen aikana.
Välittömyys ja vapaamuotoisuus
Viestintäleirin toimintatapa, joka ehkä hämmentää ensikertalaista, on se, ettei etukäteen päätettyä lukujärjestystä tai asetettuja aikatauluja tms. sääntöjä juuri ole. Alkuun tämä voi valmiiksi rakennettuun tottuneelle olla melkoinen shokki, mutta tästä näennäisestä kaaoksesta syntyy uutta - oivallus siitä, että voimme toimia toisinkin. On huomattu, että virallisia hierarkioita ei tarvita asioiden hoitamiseen. (Nurmela & Viherä 1992) Leirillä on yksi sääntö: alaikäiset eivät juo alkoholia. Aikuiset voivat juoda viiniä avoimesti ruoan yhreydessä. Leirin ainoa kokoontuminen tapahtuu klo 22, kun kaikki leiriläiset ja naapurit kerääntyvät katsomaan videoita.
Luottamus
Luottamus näkyy viestintäleirillä turhien rajojen ja sääntöjen olemattomuudessa, vapaassa tekemisessä ja valinnan vapaudessa. Esimerkiksi kukin ruokaryhmä saa itse päättää mitä ruokaa kulloinkin laitetaan, ja inforyhmälle annetaan tehtäväksi kioskin pitäminen ja käteiskassan hoitaminen itsenäisesti. Kun luottaa muihin, niin se myös palkitaan luottamuksella.
Kaikkien osaamisen arvostaminen
"Leirin osaaminen on jokaisessa osallistujassa, yksi osaa yhtä, toinen toista. Aikuiset osaavat jäsentää asioita, nuoret osaavat innostua ja tarttua asioihin, toimittaja osaa napata jutun, tutkija pohtia sisältöjä, insinööri rakentaa verkon jne. Jokaisella on arvoa, jokainen on toisensa opettaja. " (Nurmela & Viherä 1992) Leiri voidaan nähdä mini-yhteiskuntana, jossa monenlaista osaamista tarvitaan. Siksi leirillä arvostetaan yhtälailla maukkaan kakun tekijää kuin tietokoneiden piuhojen nopeaa selvittäjää tai hauskoja tarinoita osaavaa radiojuontajaa. Onneksi me emme osaa samoja asioita, koska monipuolinen osaaminen luo synergiaa!
Vuorovaikutusviestintä & palautteen antaminen avoimesti
Viestintäkasvatuksessa sinällään kehitetään kykyä ymmärtää viestien välitystä ympäröivässä maailmassa. Jotta lapsi tai miksei vanhempikin kykenisi olemaan aktiivisesti mukana viestintäkasvatuksen prosesseissa, tarvitaan osaamista käyttää viestintävälineitä, mutta myös vuoropuhelutaito on välttämätöntä.
Leirillä viestitään sekä leiriläisten kesken että ulkomaailmaan: Tietotuutti-lehteä luetaan aamiais- ja kahvipöydässä mutta "etäleiriläiset" voivat lukea sen netissä; radiota kuunnellaan pitkin päivää leirillä ja myös muualla nettiradion välityksellä. Viestintäleirillä pyritään kuitenkin vuorovaikutusviestintään, eli keskusteluun. Jos Tietotuutissa esitetään asioita, joista itse on eri mieltä, voi seuraavan päivän lehteen kirjoittaa jutun tai vaikka mielipidekirjoituksen. Joskus eriävistä mielipiteistä kehittyy pitkään jatkuva ajatustenvaihto, jota voi seurata Tietotuutin sivuilla tai Viestintäkasvatuksen seuran keskustelupalstalla netissä, jos leiri loppuu kesken. Radioon voi soittaa keskustellakseen juontajan kanssa. Ruokapöydässä keskustelemisesta saa jopa lecupisteitä! Videossa palautetta annetaan taputuksin ja infossa leivonnaisten loppuminen on osoitus onnistuneesta kakusta – eli toisten tuotoksista nautitaan ja niistä keskustellaan innolla.
Rakenteellisemmin katsoen, kultsit pitävät joka ilta videoiden jälkeen kokouksen, jossa kultsit ja vanhat rouvat jakavat päivänsä huolet, huomiot ja ilot. Palautteen ja keskustelun jälkeen voidaan seuraavana aamuna taas toimia vähän eri tavalla, paremmin kuin aikaisemmin!
Viestintä- ja tietotekniikka
Uutta tekniikkaa on aina kokeiltu leireillä (esim. raahattavia matkapuhelimia 80-luvulla, nettiä 90-luvulla ja push-to-talk -puhelimia 2000-luvulla), mutta se ei kuitenkaan ole leirillä itseisarvo. Kokeilujen kautta keksitään laitteille uusia käyttötarkoituksia ja huomataan myös, mitkä niistä eivät välttämättä ole kovinkaan käytännöllisiä. Vuosien varrella käytössä olevat tietokoneet ja muut laitteet ovat muuttuneet ja vaihtuneet, mutta sisällöntuotanto ja toisten kanssa viestiminen on kuitenkin pysyvää ja samalla kaikkein tärkeintä.
Lähituotannon tukeminen
Leiriä järjestettäessä olemme pyrkineet ottamaan huomioon paikalliset yritykset, reilunkaupan tuotteet ja luomutuotannon. Pyrimme tilaamaan leivän paikalliselta leipomolta käyttämällä jotain viestintävälinettä, faksilla tai nykyisin sähköpostilla tai tekstiviesteillä. Lähi- ja luomutuotteina ostetaan tietysti mahdollisuuksien mukaan muutakin kuin leipää, esim. kananmunia, banaaneja ja maitoa. Valitettavasti nykyisin on usein hankalaa ostaa ruokatuotteita suoraan tiloilta, sillä ne tuotetaan suoraan tukkua varten.
Informaalista oppimista kokeilujen kautta
Jokainen osallistuu kaikkeen tekemiseen vaikkei "osaisi" ennestään. “Täydellinen on hyvän vihollinen", eli parempi tehdä ja saada valmiiksi kuin viilata aamuun asti.
Luovuus
Luovuus on tärkeätä ongelmien ratkaisuprosessissa, ja kaikissa viestintäleirin toimintapisteissä voidaankin käyttää ns. luovia ongelmanratkaisumenetelmiä. Ruokaryhmä voi ideoida päivän menyyn ja pisteytysrumban jälkeen päätyä (toivottavasti) kaikkien mielestä hyvään kokonaisuuteen; radioryhmässä voidaan yhdessä miettiä ohjelma-aiheita tai erikoislähetysten teemoja, jne.
Yhteenveto
Tulevaisuuden taitoina voidaan nähdä viestintä, sosiaalisuus ja ryhmässä toimiminen, vastuunkantaminen, aloitekyky ja valmiiksi saaminen, toisen huomioiminen, mediakriittisyys tekemisen kautta = medialukutaitoa
