TutuViekas

ViekasWiki

Viestintäleiri tulevaisuuden tutkimuksen studiona

1980-luvun alussa silloisessa Posti-Telessä tehtiin skenaariotutkimus "Tietoliikenteen haasteet yhteiskunnalle" (Tulevaisuuden Tutkimus Suomessa, Gaudeamus). Tutkimuksessa kehitettiin kaksi erilaista skenaariota, jotka nimettiin skenaarioiden pohjana olevien ihmiskäsitysten mukaan, toinen "ulkoaohjautuvien ihmisten skenaarioksi" ja toinen "sisältäpäin ohjautuvien ihmisten skenaarioksi". Näiden skenaarioiden arvolähtökohdat olivat erilaiset ja sitä kautta myös näiden ihmisten tarpeet tietoliikenteelle, sen verkostoille ja palveluille. Malleista ensimmäistä, ulkoapäinohjautuvan ihmisen (ts. taloudellisen kasvun) mallia toteutetaan Suomessa ja Euroopassa valtaosin. Tietoverkot ovat tehokkaita, usein suljettuja ja palvelevat parhaiten suuryrityksiä. Toisen mallin, jota voi kutsua myös henkisen kasvun malliksi, tietoliikenne ja -tekniikkasovellutukset ovat vähäisempiä. (Nurmela & Viherä 1992)

Samoihin aikoihin, 1980-luvulla tapetille nousi myös keskustelu lapsista ja joukkoviestimistä, mm. Liikenneministeriön joukkoviestinnän yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkivan projektin johdosta. Keskustelua käytiin lehdistössä, televisiossa ja yksityisillä foorumeilla.

Syksyllä 1986 Tulevaisuuden tutkimuksen seura (www.futurasociety.fi) järjesti lauantaipäivän ajattelun merkeissä. Kari E Turusen johdolla paikalle tullut tulevaisuudentutkimuksesta kiinnostunut ryhmä pohti ihmisen olemassaolon perustarpeita ja kehittivät kolmijaon: jäsentäminen, liittyminen ja tekeminen. (Nurmela & Viherä 1992)

Näiden kolmen tapahtuman ja kehityksen pohjalta syntyi pakottava tarve tehdä jotain paremman viestinnällisen tulevaisuuden puolesta, eli sen puolesta, etteivät lapset, nuoret ja aikuiset olisi niin haavoittuvia viestinnän edessä, pelkkiä joukkoviestinnän objekteja ja välineitä kohdeviestinnän uusille sovellutuksille. Pieni ryhmä asiasta kiinnostuneita päättivät perustaa Viestintäkasvatuksen seuran, joka pyrkisi tukemaan viestinnän "omaksi tekemistä", ja samana kesänä järjestettiinkin jo ensimmäinen viestintäleiri. (Nurmela & Viherä 1992)

Tutkimuksen ja tutkijan näkökulmasta viestintäleiri on lähellä osallistavaa tai toimintatutkimusta. Silloin lähtökohtana on erilaisten toimintamallien testaus ja sosiaalisten keksintöjen toimivuuden kokeilu. Leiri mittaa ikäänkuin kiihdytetyllä aikataululla sosiaalisten keksintöjen (esim. "paikallisraha" eli lecu, toimintaryhmien jäsentäminen jne) toimivuutta. Tämä nopeutetun arkipäivän ja työn eläminen tuo insinöörille tutun testauksen teeman, siksi voikin puhua myös tulevaisuuslaboratoriosta. (Nurmela & Viherä 1992)

Paluu Historiaa-sivulle