UKK
ViekasWiki
USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET viestintäleiriin liittyen
Onko viestintäleiri sama kuin suunnistusleiri?
No ei toki, vaikka nimen perusteella näin voisi kuvitellakin. Toisaalta viestintäleiri on eräs tapa suunnistaa tulevaisuuteen – ottaa viestintävälineitä haltuunsa kompassina oman elämän rakentamiseen
Minkä ikäiset voivat osallistua leirille? Voiko myös aikuinen osallistua?
Leireille voi osallistua minkä ikäisenä tahansa. Alle 10-vuotiaiden ei kuitenkaan ole hyvä osallistua yksin, vaan joko vanhempien tai kavereiden/sisarusten kanssa. Yksin teltassa ei ole illalla kiva olla. Lukutaito on myös hyväksi. Tosin leireillä on ollut myös ihan pieniä lapsia ja he ovatkin luoneet leirille leirihenkeä! Leireillä ovat viihtyneet ja oppineet myös monet aikuiset. Läheskään kaikilla ei ole omia tai "lainattuja" lapsia (esim. lapsenlapsia) mukana.
Kuinka monta valmistelukokousta pitää järjestää?
Valmistelukokousten määrä riippu tekijöiden osaamisesta ja sitoutumisesta. Jos kaikki tietävät jo tarkalleen, mitä järjestäminen vaatii, voidaan tehtävät hyvin jakaa sähköpostillakin – ilman yhtäkään varsinaista kokousta. Jos taas suurin osa on vasta-alkajia, lienee hyvä pitää aloittamiskokous, missä rakennetaan mielikuva leiristä ja sen järjestämisestä, kysellään halukkuutta ja osaamisia ja jaetaan työt. Jatkokokoukset voidaankin jo pitää sähköpostilla – ainakin jos kaikki tuntevat toisensa. Mikäli ihmiset ovat entuudestaan vieraita toisille lienee hyvä pitää kolme-neljä kokousta ihan jo tutustumisen vuoksi.
Tarvitaanko leiriläisten kokousta ennen leiriä?
Tämä on kokemuksemme mukaan tarpeetonta. Muutaman kerran on vanhempien toivomuksesta järjestetty tapaaminen ennen leiriä, mutta paikalle eivät tulleet kuin järjestäjät, joten käyttöarvoa tämänlaiselle tapaamiselle ei nähdä olevan. Leirin jälkeen onkin usein enemmän innostusta yhteiseen leiritapaamiseen, jossa muistellaan kesän leiriä ja suunnitellaan jo ehkä seuraavaa.
Miksi leiri järjestetään aina alkukesästä?
Leirejä on tietysti järjestetty kaikkina vuodenaikoina, mutta Viestintäkasvatuksen seura ry:n ns. perinteisiä leirejä on lähinnä järjestetty kesäkuun alussa. Eri ajankohtia on mietitty ja kokeiltukin, mutta alkukesään on päädytty useammasta syystä:
Alkukesästä yöt ovat valoisia, joten on helpompaa liikkua ulkosalla myöhäänkin ja esimerkiksi lukea teltassa yöllä. Telttamajoituksen vuoksi myös se, että loppukesään verrattuna ilmankosteus on yleensä alhaisempi, jolloin teltassa nukkuminen ja tavaroiden säilyttäminen on mukavampaa. Alkukesästä ei myöskään ole aina niin paljon sääskiä kuin elokuussa. Koska kesäkuu ei ole (aikuisille) yleinen lomakuukausi, niin perheiden yhteistä loma-aikaa ei kulu lasten viestintäleireilyyn, ja toisaalta, kun lapset osallistuvat leirille, ei heidän vanhempien töissä ollessa tarvitse olla yksin kotona. Vähätellä ei kannata myöskään sitä, että toukokuun aikana on helpompi järjestää leiriä kuin esimerkiksi heinäkuussa. Yhteyshenkilöitä saa toukokuussa paremmin kiinni kuin kesällä. Ja alkukesän leirin jälkeen myös järjestäjille jää lomaa.
Kuinka paljon aikaa tarvitsee varata leiripaikan järjestämiseen?
Vaikka miten hyvin suunnittelee etukäteen, paikan päälle saavuttaessa ilmenee aina jotain yllätystä - kaikkia tarvittavia lupia tai avaimia ei ollakaan saatu, nettiyhteys on salasanojen takana tms. Ihan fyysiseen leirin rakentamiseenkin (ks. aloitus) menee aikaa, joten rakentamiseen kannattaa varata ainakin kokonainen päivä. Jos tavaroita kuskataan muualta, menee ajamisien koordinoimiseenkin aikaa.
Pitääkö etukäteen tehdä lukujärjestys leirille?
Leirillä tekeminen rytmittyy asioiden valmiiksi saamisen perusteella, ei lukujärjestyksen mukaan. Ruoan tosin pitää olla valmiina silloin kun leiriläisillä on nälkä, radio-ohjelmaa tulee koko ajan, lehden tulee olla valmiina ennen aamunkoittoa, video-ohjelmaa kokoonnutaan katsomaan sovittuun aikaan (yleensä kätevä ajankohta on joka ilta klo 22), info on auki yleensä videoiden katseluun asti ja kioski sovitusti. Mutta kaikki työt suunnitellaan yhdessä, ei ennakkoon tehtyjen aikataulujen mukaan. On huomattu, että kioskin olisi hyvä olla kiinni juuri ennen ruokailua, etteivät leiriläiset söisi itseään karkkiähkyyn, ja jättäisi ruokailua väliin. Myös esim. saunavuoroille (tytöt/pojat) on hyvä tehdä aikataulu ja laittaa se saunan oveen sekä julkaista Tietotuutti-lehdessä, esim. parilliset tunnit tytöt ja parittomat tunnit pojat.
Mikä on "kultsi" tai "vanha rouva"? Kuka on tavallinen leiriläinen?
Vaikka viestintäleirillä pyritään toimimaan ilman sen kummempaa hierarkiaa, voi osallistujat kuitenkin jakaa noin kolmeen ryhmään:
Leiriläiset: Leiriläinen on lapsi, nuori tai aikuinen, joka on ensimmäistä, toista tai kolmatta kertaa viestintäleirillä. Hän osallistuu leirille vielä kokijana ja oppijana, ei vielä niinkään vastuuta kantavana. Leiriläiset jaetaan ensimmäisenä päivänä ryhmiin ja kiertävät omissa ryhmissään ns. toimintapisteissä (radio, video, lehti, info ja ruoka) tietyn kiertokaavan mukaan.
Kultsit: Kultsi on "apuohjaaja", kokenut leiriläinen, joka kiertää toimintapisteissä ryhmänsä kanssa. Jokaisessa ryhmässä on yleensä 2-3 kultsia.
Aikuiset/Vanhat rouvat/Resurssit: Aikuiset leirillä ovat kaikkien tukena ja turvana. He suunnittelevat ja organisoivat leirin, huolehtivat leiriläisistä ja toimivat tekniikkaan opastajina. Ns. resurssit eivät kierrä ryhmien mukana, vaan opastavat tietyssä toimintapisteessä (esim. lehdessä tai ruokaryhmässä) ryhmiä. Vanhat rouvat on leikkisä titteli Viestintäkasvatuksen seuran leirikonkareille. He katsovat kokonaisuutta, että asiat sujuvat ja tarttuvat toimeen, jos jossain on ongelma.
Ks. myös Intro-sivu.
Kuka voi toimia kultsina?
Viestintäkasvatuksen seuran leireillä kultsin perusehtona on, että on peruskoulun ala-aste suoritettu ja että on ollut vähintään kolmella leirillä aikaisemmin. Tietysti kultsin tulee olla innostunut, innostava ja empaattinen, sillä hänen tehtävänsä on saada ryhmäläisensä mukaan toimintaan ja katsoa, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Halukkuus toimia kultsina on tietysti myös tärkeää - vaikka onkin osallistunut jo esim. viiteen leiriin, muttei ole kovaa hinkua toimia kultsina, voi leireille ilman muuta osallistua tavallisena leiriläisenä. Viekkaan aktiivit ovat vetäneet vuosina 2006-2007 kokeilumielessä kultsikoulutuksen, jonka tarkoituksena on opastaa leiriläiset ryhmien ohjaamisen saloihin. Kokeilun toteutuessa odotetulla tavalla voidaan miettiä, olisiko siitä ehdoksi kultsiksi pääsylle.
Lisää "kultsi"-käsitteen kehityksestä sivulla Kokeiluja.
Miksi ruokalista tehdään pisteytysmenetelmällä?
Useinhan kotona on totuttu siihen, että vanhemmat päättävät mitä tehdään ja lapset auttavat pöydän kattamisessa, perunoiden kuorimisessa jne. Tai sitten koulussa tehdään kaikille samaa ruokaa, joka on päätetty jo kauan sitten. Ravintolassa taas pääkokki määrittelee ruokalistan ja työntekijät toteuttavat sen tarkan ohjeen mukaan, ja sitten ravintolan asiakas voi valita listalta, mikä kuulostaa mieleiseöltä. Näistä käytännöistä meille on syntynyt mielikuvia ruoan valinnan käytännöistä.
Viestintäleirillä tavoite on toinen. Sen lisäksi, että tietenkin saamme ruokaa, tuotamme myös elämyksiä muille, samalla tavoin kuin muissakin leirin ryhmissä. Ruokaryhmässä toimiessamme teemme ruoan yhdessä. Yhdessä myös päätämme mitä teemme. Käyttämällä pisteytysmenetelmää, voimme saada kaikkien äänet kuuluville ja myös ottaa kaikki tekijät huomioon. Menetelmän tarkoitus on ruokalistan valitsemisen lisäksi myös oppia ymmärtämään toisten mielipiteitä sekä keskustelemaan aina kerrallaan samasta asiasta. Jos esimerkiksi pisteytämme ruoan makua, puhumme vain siitä, emmekä samaan aikaan terveellisyydestä, helppoudesta tms. Näin esimerkiksi terveysintoilijan mielipide ei pääse liiaksi vaikuttamaan.
Kun on yhdessä päätetty siitä, mitä tehdään, niin on helppo jakaa työt ja toimia yhteisen tavoitteen hyväksi. Lisäksi pistemenetelmä sopii moneen muuhunkin elämäntilanteeseen, esim. kun perheen kanssa pohtii, mihin lähteä lomamatkalle, tai kun valitsee opiskelupaikkaa jne.
Pisteytys- eli luova ongelmanratkaisumenetelmä käydään lyhyesti läpi sivulla Ruokaryhmä.
Miksi tehdään niin montaa eri ruokaa?
Tähän on ainakin kaksi syytä:
1) leiriläisillä saattaa olla allergioita ynnä muita ruokavalioita. Varmasti leiriläiset myös pitävät erilaisista ruoista. Nyrkkisääntönä voikin sanoa, että 1/3 pitää "roskaruoasta" (hampurilaiset, pizza...), 1/3 pitää terveellisestä ruoasta (kasvispohjaiset, keitot...) ja 1/3 pitää gourmetruoasta (pihvit, kermaiset kastikkeet...). Kun valmistaa ruokaa, mistä jokainen löytää mieleisensä, niin syöjät ovat tyytyväisiä eikä kukaan ole ruoan jälkeen nälkäisenkiukkuinen!
2) Kun on monta kokkia, on helpompi tehdä ruokaa useassa, pienemmässä astiassa. Lähes samalla vaivalla saa useampaa ruokaa, tai esim. erityyppisiä kastikkeita samasta pohjasta (yhteen kasviskastikkeeseen lisätään lihaa, toiseen hyla-kermaa, kolmanteen vaikka tofua). Työnjako on helpompaa ja jokainen saa tehdä ”kokonaisuuksia”. Täten vältytään ison kattilan spagettiklimpiltä. Pienemmissä astioissa olevia ruokia on myös helpompi käsitellä – ja ennen kaikkea maustaa!
Miten taataan yöhiljaisuus?
Tämä onkin vaikea kysymys. Tiedämme kaikki, että uni on tärkeää kaikille, erityisesti kasvaville nuorille. Toisaalta leiri on vain 8 päivän pituinen, joten elimistö ei joudu aivan mahdottomiin vaikeuksiin vaikka joitakin öitä valvoisikin. Unentarpeesta johtuen moni aloittaakin päivän vasta aamupäivällä, ei aamulla. Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat mennä nukkumaan jo pian videoiden katselun ja yöpalan jälkeen, ja heitä valvovien hälinä häiritsee. Tähän on ratkaisua etsitty sijoittamalla yökukkujien teltat erilleen aamunvirkkujen teltoista. Usein esim. lehteä halutaan/joudutaan tekemään aika myöhään, koska taittaminen, monistaminen ja nitominen vie suunniteltua enemmän aikaa. Yöradiotakin voidaan pitää, kunhan sammutetaan mahdollisesti pihalla olevat ulkokaiuttimet.
On myös ollut leirejä, joissa on vaadittu hiljaisuutta kello 23 ja yritetty vahtia sen toteutumista. Tämä oli liki mahdoton tehtävä, joka asetti aikuiset ja nuoret vastakkain, eivätkä vahtimispuuhissa olleet aikuiset siltikään saaneet nukkua. Kaikki olivat väsyneitä seuraavana päivänä. Nukkumisesta riittää keskustelua sekä leirin viestintävälineissä että ruokapöydässä.
Jos leirin lähellä on asutusta, on myös pidetty huolta siitä, että klo 22 jälkeen ei ulkona meluttaisi. Jonkin sortin ratkaisuksi on siis osoittautunut ulkovalvomisen kielto, eli ulkona liikutaan hiljaa, teltoissa nukutaan ja sisällä valvotaan, jos valvotaan.
Miksi pitää ilmoittaa infoon, kun menee uimaan tai kauppaan?
Uimaan mennessä ilmoittautuminen infoon (eli nimen, kännykkänumeron ja syyn kertominen, miksi/mihin lähtee leiriltä) on hyvin tärkeää, sillä kukaan ei saa mennä uimaan yksin! Pidämme huolta tosistamme ja varsinkin, jos haluaa mennä uimaan, pitää ehdottomasti olla yli 18-vuotias valvoja (joka ei ui vaan valvoo rannalta) mukana seurueessa. Kauppaan mennessä ilmoittautuminen on hyvä sen tähden, että jos vaikka myöhemmin leirille jääneet keksivät, että joku aines unohtui listalta, niin aina voi soittaa kaupassa olijalle, että tuo vielä sitä. Tämä on sitä arjen logistiikkaa, jota on harjoiteltu leirillä alusta alkaen.
Lisäksi infon tulee turvallisuussyistä tietää, missä kukin on, joten kaikkien, jotka poistuvat leiriltä minne tahansa, tulee kertoa tästä infoon. Näin voidaan esimerkiksi leirillä vieraileville vanhemmille, jotka tulevat leiriläistä katsomaan, heti kertoa, missä leiriläinen on!
Mikä on kaaospäivä?
Kaaospäivä on yleensä leirin viimeisenä (kokonaisena) päivänä, ja silloin ryhmät eivät enää kierrä toimintapisteissä, vaan jokainen voi tehdä juuri sitä, mitä haluaa. Leirin kokonaisuus on tässä vaiheessa jo opittu ja kaikki toimintapisteet on käyty läpi, joten pääsee toteutamaan sitä mitä haluaa. Voisi kuvitella, että lopputulos on sekava, kun kaikki leirillä olevat tekevät "mitä haluavat", mutta kummallista kyllä kaikki toimii organisoimatta. Tietysti aikuiset ja kultsit ottavat kaaospäivänä enemmän vastuuta siinä mielessä, että he pitävät silmällä, mitä tapahtuu ja auttavat tarvittaessa niissä toimintapisteissä, joissa on ehkä vähemmän tekijöitä. Lisää kaaospäivästä sivulla Kaaospäivä.
